tiistai 12. huhtikuuta 2016

Joskus täysillä ja joskus rennommin - Asiaa treenaamisesta


Kuntoliikunnan, urheilun ja harrastusten parista löytyy erilaisia ihmisiä ja jokainen tavoittelee ja hakee liikkumisestaan erilaisia asioita. Yksi tykkää tehdä asioita matalalla teholla pidemmän aikaa, kun toinen taas tykkää repäistä ja vetää lyhyemmässä ajassa mahdollisimman kovaa. Toinen hakee kunnon endorfiiniryöppyä ja tekee juttuja lähestulkoon siellä epämukavuusalueella ja tykkää haastaa omaa kroppaansa lähellä sen rajoja samaan aikaan, kun toinen liikkuja hakee liikunnasta ja omasta tekemisestään mielekästä nautintoa ja yleistä hyvää fiilistä. Molemmat on sinällään hyviä tapoja ja ylipäänsä liikunnan harrastaminen on hyvästä. Kropan ja ihan mielenkin kannalta olisi kuitenkin suotavaa hakea ja löytää liikunnan saralla sellainen kultainen keskitie. Sen joka on tottunut aina vetämään täysiä on joskus hyvä osata höllätä ja antaa kropalle aikaa palautua. Rennompaan harrasteluun tottuneen on taas ajoittain hyvä kokeilla tarjota kropalle vähän kovempaa ärsykettä. 

Juutumme helposti siihen mitä olemme tottuneet tekemään ja ajattelemme sen riittävän. Joskus se oma treenitapa vie niin mukanaan, että ei edes osaa ajatella asioita pidemmälle. Jos on tottunut ravaamaan ohjatuissa jumpissa viikosta toiseen voi ajatuskin salin puolelle puntteja nostelemaan menemisestä tuntua todella vieraalta ajatukselta. Pitkiin matalatehoisiin juoksulenkkeihin tottunut taas saattaa vierastaa lyhyempiä, jopa intervallityyppisiä juoksulenkkejä, joissa nopeus vaihtelee. Kokenut salitreenari vierastaa crossfitia, koska eihän sitä voi verrata salitreeniin eikä se kehitä lihaksia. Syitä on erilaisia ja suurimpia syitä ovat varmasti tottumus, muutosvastaisuus tai kokeilunpelko tai ihan se ettei tajua mitä kaikkia muitakin vaihtoehtoja löytyy ja miten uuden kokeileminen ja vaihtelu voisivat jopa rikastuttaa omaa treenaamista ja liikunnan harrastamista. Ei aina tarvitse mennä sillä samalla vanhalla ja totutulla kaavalla, eikä välttämättä kannatakaan, koska uusi ja erilainen treeni antaa myös uutta ja erilaista ärsykettä kropalle.



Kovaa treenaavan on jo kehitystäkin ajatellen hyvä muistaa pitää myös niitä kevyempiä päiviä ja jopa kevyempiä viikkoja rytmittämässä treenisykliä. Kuntoliikkujan taas kannattaa pitää mielessä se, että ei tiedä mitä voi menettää jos ei koskaan kokeile. Vaikka liikkuminen mukavuusalueella, tehden just sitä mitä huvittaa on mukava asia, niin joskus uuden kokeileminen eli tässä tapauksessa ajoittain rankemman treenin suorittaminen, voi jopa oikeasti tuoda sitä mielihyvää. Ainakaan en ole usein kuullut puhuttavan, että jonkin treenin tai liikuntasuorituksen tekeminen olisi liioin kaduttanut, vaikka alkuun aloittaminen olisikin tuntunut hieman vastenmieliseltä. 

Liikunnan harrastamisen osalta olisi jo sen pysyvyydenkin kannalta hyvä löytää sellainen kuuluisa kultainen keskitie. Jos aina treenaa kovaa kroppa ei välttämättä enää palaudu samalla tavoin kuin aiemmin, mikä usein näkyy kehityksen junnaamisena, loukkaantumisten ja vammojen lisääntymisenä ja jopa unen laadun huononemisena. Ylipäänsä kropalla on luontainen tapa adaptoitua eli tottua, jos rasitusta ei millään tavoin muuteta ja aina sykitään samalla tasolla samoja aikoja. Ainakin itselläni, vaikka en sinällään tällä hetkellä tavoitteellisesti treenaakaan, on halu kehittää itseäni ja kroppaani niin, että se sietää ja kestää erilaista rasitusta aina matalamman tehon jutuista sinne lähellä maksimisykkeitä tehtäviin suorituksiin. Monipuolinen liikunta ja harrastaminen palvelee myös elämässä monipuolisemmin. ;) Vaikka mä olen hurahtanut crossfitiin ja kovaa treenaaminen on itselleni se mieluisin juttu niin nautin myös pidemmistä kävelylenkeistä koiran kanssa ja toisinaan juoksumatolla tehdyistä intervallitreeneistä puhumattakaan futiksen harrastamisesta yhä tässä kaiken muun ohella. Vaihtelu saa pysymään liikkeessä ja jatkamaan, samalla kroppa ja mieli kiittävät erilaisesta ja vaihtelevasta ärsykkeestä. :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti