sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

"Hei tyttö, muista arvostaa sun terveyttäs!"

Huikkasi eräs asiakkaani tässä menneellä viikolla kotikäynnillä ollessani. Yritinkin rakentaa jotain selkeää ja helppolukuista tekstiä terveydestä ja sen kokemisesta, mutta totesin tässä kirjoittaessani, että terveys ei ole todellakaan yksiselitteinen asia. Voin kirjoittaa yhdestä näkökulmasta huomioimatta toista, jolloin tästä ei tule sitä mitä mä haluan. Mä voin jakaa mun kokemuksia terveydestä, mutta samalla mun mieleen tulee kaikki ne keskustelut omien asiakkaideni kanssa, jotka syystä tai toisesta ovat jollain tapaa paperilla "sairaita". Päätin, että en edes yritä tehdä tästä järkevää tekstiä, joka päättyy alun pohdintojen jälkeen johonkin hyvään, selkeään ja yhtenevään lopputulemaan/ratkaisuun, koska terveys käsittää niin paljon. Hyvä on kuitenkin muistaa, että "terveys on päivittäisen elämän voimavara, ei elämän päämäärä". Seuraavaksi siis pohdintaa ja näkökulmia terveydestä, joista tärkein ajatus on kuitenkin se, että muistetaan arvostaa sitä.



Vaikka suhteuttaa asiat omaan elämään, joskus on hyvä hypätä hetkeksi pois siitä omasta boksista ja tuijotella hetki hieman kauemmas. Monelle treenaajalle, urheilijalle ja liikkujalle flunssa on yksi pahimmista vastustajista, koska se pakottaa sängyn pohjalle ja hetkeksi hellittämään kaasujalkaa pienemmälle. Ei saa tehdä sitä mistä nauttii, purkaa energiaa ja saada sitä lisää. Treenaajalle flunssa on erilainen vastustaja kuin ei treenaavalle, koska flunssa pakottaa himmaamaan otetta hieman pidemmäksi ajaksi niin että on varmasti täysin terve. Loukkaantumiset ovat sitten niitä vielä isompia vastoinkäymisiä. Itsekin usemman kerran leikkauspöydällä maanneena ja useamman kuukausien treenikielloista kärsineenä tiedän miltä tuntuu, kun se oma henkireikä salvataan hetkeksikin umpeen. Mutta sekin on usein (onneksi) vain tietty ajanjakso, koko peliä ei ole menetetty, mustakin on joka kerta kuntoutunut taas liikkuva olento, joka saa, kykenee, voi ja pystyy liikkua ja tehdä sitä mistä nauttii. Liian usein liikkumista ja liikuntakykyä pidetään itsestään selvyytenä. Näitä asioita opitaan ajattelemaan laajemmin vasta siinä vaiheessa, kun itseä kohtaa vastoinkäyminen, oli kyse sitten pienemmästä flunssasta, loukkaantumisesta tai ylipäänsä sairastumisesta. Kun ei pysty niin ymmärtää paremmin mitä kaikkea se rajoittaa.

Tällä hetkellä omassa elämässäni ja liikunnallisessa arjessani kuvittelen ja mietin flunssan tai loukkaantumisen olevan pahin vastustajani. Mutta entäpä jos tulisikin jotain muuta, jotain suurempaa ja pahempaa. Jotain mikä veis multa oikeasti pois koko liikunnan harrastamisen ja toteuttamisen mahdollisuuden. Tämä on nyt vain ajatusleikkiä, mutta muutama mun asiakas on pistänyt mua ajattelemaan näitä asioita enemmän ja pelkästään hyvällä tavalla, koska musta tuntuu että osaan arvostaa enempi sitä mitä mulla on. En ala pelätä tulevaa enkä voi elää elämääni sen mukaan, jos jossain vaiheessa sairastun, mutta pointti on se, että omaa pystyvyyttä ja kehon toimintaa on hyvä kunnioittaa. Samalla on hyvä miettiä, missä kulkee omat terveyden kokemisen rajat. Terveyttä on syytä arvostaa. Sairaampi ihminen ei pysty ymmärtämään sitä, jos joku toimivan kropan ja mielen kanssa elävä valittaa pikkuasioista. Ja nyt on siis hypätty pois hetkeksi sieltä omasta boksista, se on taas hyvä muistaa. En todellakaan tarkoita, ettei saisi ärsyyntyä flunssasta tai valittaa jos polvi menee paskaksi, kyllä sellaisetkin asiat saa jo miettimään ja varmasti jokainen on sairastuessaan (millaisessa tilanteessa tahansa) miettinyt miten hieno asia terveys on. Monesta asiasta onneksi paranee ja kuntoutuu, mutta sitten on myös niitä pahempia juttuja. Terveys ei ole itsestäänselvyys, eikä sitä tulisi pitää sellaisena.


Koska terveys käsittää niin paljon, on terveyden kokeminen myös pitkälti kiinni aina itsestä. Terveys ei rajoitu vain sairauksien ilmentymiseen, vaan se käsittää myös fyysisen toimintakyvyn sekä henkilökohtaiset että sosiaaliset voimavarat. Mä näen työssäni todella sairaita ja sitten niitä, joilla on jokin pienempi toimitakyvyn rajoite. Oon pistänyt myös merkille sen, että tämä niin sanotusti paperilla sairaampi henkilö voi kokea itsensä terveemmäksi kuin paperilla vähemmän sairas. Tästä näkökulmasta terveys on pitkälti myös kokijan mielessä eikä pelkästään katsojan silmässä. Mun mielestä ylipäänsä olisi hiton hienoa, jos ja kun aina ei painotettaisi sitä sairautta, vaan ajateltas mitä kaikkea se henkilö voi ja pystyy vielä tehdä ja kokea sairaudesta huolimatta juuri tuon aiemman tekemäni huomion takia. Mahdollisuuksia on niin monia. Sääli on esimerkiksi se, että täysin järjissään oleva henkilö voidaan laittaa sairaseläkkeelle siksi että jalat ei syystä tai toisesta toimi. Mites se järki ja mitä kaikkea vois edelleen tehdä jalkojen huonosta kunnosta huolimatta. Mun mielestä sairaaksi todetut syrjäytyy hirveen herkästi, just siks että keskitytään vain ja ainoastaan siihen toiminnan vajaukseen, sairauteen tai tautiin. Heikosta ja epäselvästä (jopa puuttuvasta) terveyden määritelmästä huolimatta ihmisiä leimataan sairaiksi ja terveiksi, miksi...

Terveys on laaja käsite. Mulle terveys on sitä, että pystyn nousemaan aamulla omatoimisesti sängystä ylös ja huolehtimaan itsestäni. Mulla on vapaus valita mitä teen kehollani ja miten sitä käytän. Urheilen ja treenaan, koska se on hyväksi mun keholle ja mielelle. Pakka pysyy tasapainossa ja samalla ennaltaehkäisen eri sairauksien ilmenemistä itsessäni, siis nimenomaan niitä sairauksia, joihin mulla on elintavoillani ja tekemiselläni mahdollisuus vaikuttaa. Mua kiinnostaa mitä suuhuni laitan jo ihan sen takia, että suvusta löytyy riskitekijöitä 2. tyypin diabetekselle ja erilaisille sydänsairauksille. Ei pelkästään siksi, että kroppa ois solakampi ja näyttäisin hyvältä. Mulle terveys on ympärillä olevat ihmiset ja kaikki toimet, jotka tukee mun hyvinvointia tavalla tai toisella. Kun tunnen itseni hyvinvoivaksi tunnen itseni terveeksi.

Noin, tulipahan sanottua. :D Kommenttiboksi on vapaa omille ajatuksille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti